Hyvät muistiinpanot

"Hei, täällä Salme, reksi viimeistä päivää... Vai onko se niin, että kerran reksi aina reksi?!

Kauan sitten minä olin pieni tyttö, joka jostain syystä oli kovasti kiinnostunut siitä, miten ennen vanhaan elettiin. Toinen asia mikä kiinnosti oli lukeminen. Muistan, että minua ärsytti kun isä ja äiti lukivat ääneen toisilleen Maaseudun Tulevaisuutta tai Turun Sanomia ja minä en osannut lukea. Siispä päätin opetella lukemaan ja kävin treenaamassa lukemista naapurin Matin Aapisesta. 5-vuotiaana sitten sen taidon opin ja mikä maailma minulle sitten avautuikaan.

Aloitin ekaluokan Sairisten koulussa ja kuuntelin korvat pystyssä isompien historian tunteja, kun meillä pienemmillä oli kaunokirjoitusta. Kiinnostus historiaan jatkui läpi kouluvuosien ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen pyrin Turun yliopistoon opiskelemaan yleistä historiaa, Suomen historiaa, poliittista historiaa, valtio-oppia, taloustiedettä ja kasvatustiedettä. Niinhän siinä sitten kävi, että minusta tuli historian opettaja.

Pari vuotta opettajaksi valmistumisen jälkeen kuulin, että Kalantiin, kotikuntaani, perustetaan yläaste. Se oli minulle riemu-uutinen ja hain tietysti historian opettajan paikkaa, johon minut sitten myös valittiin. Eilen oli muuten tämän yläkoulun, kirjaston ja päiväkodin käyttöönotosta tasan 32 vuotta. Tuona vihkiäispäivänä, lokakuun 29. päivä 1988, oli reippaasti pakkasta ja valtavasti lunta, kun kuntalaiset saivat tutustua uusiin rakennuksiin. 

Opettamisesta olen aina tykännyt ja olen yrittänyt saada luokassa aikaan sellaisen rennon mukavan ilmapiirin, jossa jokainen voisi rauhassa keskittyä oppimiseen.

Omasta mielestäni vahvuuteni on aina ollut hyvät muistiinpanot. Lähes joka tunnilla on piirretty ja kirjoitettu vihkomuistiinpanot. Usein olen innostunut asiasta vähän liikaakin ja oppilaat ovat huikanneet, että odota vähän, ei niin kovaa vauhtia.

Sama asia, muistiinpanot, ovat ehkä olleet myös helmasyntini. Välillä on kuulunut valitusta, että ei taas kirjoiteta vihkoon. Kunnes joku on sanonut, että kirjoitetaan vaan, siitä oppii parhaiten. Näin ei ehkä ole kaikkien kohdalla, mutta monen ihmisen kohdalla asia on kyllä näin.

Luin juuri tiedeuutisen, jossa sanottiin, että käsin kirjoittamalla oppii paremmin kuin koneella kirjoittamalla. Siispä kannustan teitä kaikkia kirjoittamaan käsin asioita muistiin, piirtämään kaavioita koeasioista, tekemään aikasuoria ja käsitekarttoja.

Samalla keskityt opettelemaasi asiaan ja voit vaikka leikkiä ottavasi valokuvan aivoihisi. Usko pois, muistat itse kirjoittamasi tekstin tai käsitekartan kokeessa melkein kuin sinulla olisi nuo muistiinpanot oikeasti edessäsi.

Tee siis hyvät muistiinpanot. Kirjoita siististi niin, että itse ja kuka tahansa saa selvää niistä. Käsiala paranee, keskittyminen paranee ja oppiminen paranee. Paras tietokone ovat ihmisen aivot, treenaa niitä. Hyvät apuvälineet ovat näinä tietotekniikan kultaisina aikoina: ruutuvihko, lyijykynä ja pyyhekumi.

Kiitos näistä yhteisistä vuosista. Tsemppiä kaikille Hymyillään ja moikataan, kun tavataan."

Rehtori Salme Tuokilan aamunavaus hänen viimeisenä työpäivänään Kalannin koulussa 30.10.2020.