Voihan räkä!

Näinhän se on mennyt vuosia, ehkä vuosikymmeniäkin, että parisen viikkoa koulunkäyntiä ja ensimmäinen nuhakausi alkaa. Iso oppilasmassa lyöttäytyy saman katon alle kesän jälkeen. Koulussa ilmastointi pauhaa, jotta lapset ja nuoret pysyisivät luokkahuoneissa virkeinä. Aamut ovat jo kylmiä, päivät lämpimiä ja illat viileitä. Ei oikein tiedetä, miten olisi hyvä pukeutua. Tänä syksynä kaikki on vain hieman erilaista. Syynä kaikkien huulilla pyörivä sana ja koko maailmassa leviävä virus, korona. 

Kalannin koulussa ensimmäinen nuhakausi näkyy jo. Oppilaita on kotona erilaisten nuhaoireiden takia. Opettajia on poissa joko oman tai heidän lastensa terveyden takia. Monet pähkäilevät milloin pitää itse jäädä tai ilmoittaa, että lapsi jää  kotiin. 

Helpotusta pähkäilyyn voi löytää täältä 

https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/lapset-ja-koronavirus

tai rimpautat kouluterveydenhoitajallemme Susan Aitamurto p. 040 358 6872.

Oppilaan arki koulussa

Koulussamme on erilaisia järjestelyjä, jotka näkyvät oppilaiden päivässä monin eri tavoin. Välituntialueita on jaettu luokka-asteittain, tai oikeastaan alakoululaisille jopa luokittain. Ymmärrän, että tämä on joidenkin oppilaiden mielestä tylsää, kun kavereita on muilta vuosiluokilta ja heidän kanssaan viettää aikaa vapaa-ajalla. Me opettajat olemme tässä asiassa inhottavia niuhoja, sillä meitä velvoitetaan toimimaan tällä tavoin ylemmältä taholta. 

Käsiä pestään välitunneilta tullessa, ruokailuun mennessä ja vähän vielä silloin sun tällöin extranakin. Tämä on alkanut sujua hienosti, etenkin oman luokkani osalta. He tietävät ja pesevät kätensä hyvin. Ehditään tunneilla opiskelemaankin. 

Käsidesiä käytetään liikuntatunneilla, jotta voidaan käyttää erilaisia välineitä ja tieto- ja viestintävälineet oppilaat putsaavat aina ennen käyttöä. Yläkoululaiset putsaavat pulpettinsa tuntien alussa. Lisänä on monia muitakin juttuja, mutta tässä pähkinänkuoressa näkyvimmät. 

Pitää kyllä todeta, että seuratessani Kalannin yläkoulun oppilaita, yleisesti järjestelyt menevät suhteellisen kivuttomasti. Ainahan löytyy parannettavia asioita. 

Ymmärrys

Ei ole helppoa. Ei siellä kotona huoltajilla, ei oppilailla, ei koulun henkilökunnalla. Joku pelkää, joku on jo aivan täynnä "korona-hössötystä" ja joku ottaa rauhallisesti. Ymmärretään toisiamme. Samassa veneessä olemme. Ja tästä selviämme. Pyritään kukin tahoillamme luomaan niin tavallista arkea kuin se on mahdollista. 

Hyvää ja tervettä lukuvuotta kaikille koulumme oppilaille ja henkilökunnalle!

Paljon jaksamista ja voimia koulumme oppilaiden kotiväeille ja heidän turvaverkostoille!

Syysterveisin, 

5B:n luokanopettaja, Jaana Aaltonen

Seitsemäsluokkalaisen elämän aikajana

Syyslukukausi on jo käynnistynyt vauhdilla, ensimmäinen kokonainen kouluviikko on takana. Pitkän kesäloman jälkeen on ollut mukava taas palata kouluun ja tavata vanhoja ja uusia luokkakavereita. Moni on myös päässyt koulun aloituksen myötä tutustumaan uuteen opettajaan: joillakin alakoulun luokilla on eri opettaja kuin ennen ja yläkoulun puolellakin on oppilaille uusi opettajia.

Yläkoulussa erityisesti seitsemäsluokkalaiset ovat päässeet tutustumaan moneen erilaiseen tapaan opiskella itselleen uusien opettajien myötä. Myös opettajat ovat halunneet tutustua uusiin oppilaisiin. Tähän tulikin opettamassani historiassa heti toisella tunnilla varsin hyvä tilaisuus. 

Historian tunneilla tärkeää on harjoitella asioiden asettamista aikajärjestykseen. Yleensä tähän käytetään aikajanoja. Niinpä seitsemäsluokkalaisten tehtäväksi tuli heti harjoitella aikajanan tekemistä omasta elämästään. Alkupisteenä oli tietysti oman syntymän hetki ja tällä hetkellä viimeisenä tapahtumana seitsemännen luokan alkaminen. Tähän väliin sitten jokainen oppilas oli koonnut elämänsä merkittäviä asioita ja tapahtumia. Toisilla aikajanalle oli päätynyt vain muutama asia, toisilla sivut olivat todella täysiä. Kaikki olivat kuitenkin tehneet hienoa työtä ja aikajanoista syntyi monenlaisia keskusteluja. 

Aikajanoja katsellessa oli mukava päästä samalla tutustumaan oppilaisiin heti tarkemmin. Toivottavasti yläkoulu tuo mukanaan uusille seitsemäsluokkalaisille monta hyvää muistoa tulevaisuuden aikajanalle tallennettavaksi.

Teksti ja kuvat: Suvi Teeri